perjantai 31. tammikuuta 2014

Päihteet

Teimme tunnilla tehtäviä liittyen päihteiden käyttöön.
Tässä lähde
1. Miten tunnistamme riippuvuuden?

Henkilön on pakko toimia tietyllä tavalla, toiminnan hallinta heikkenee. Riippuvuudesta on tullut pakkomielle ja se on elämän tärkein asia (asia valtaa kokonaan ajatukset), eikä kykene hallitsemaan omaa käytöstään. Ilmenee toimintakyvyn nopeana laskuna. Riippuvuuksia voi olla aineita kohtaan, ja myöskin toiminnallisia riippuvuuksia (kuten peliriippuvuus, kännykkäriippuvuus, liikunta, syöminen, shoppailu).
Usein myös toleranssi kasvaa, eli ainetta tarvitsee entistä enemmän jotta saataisiin toivottu vaikutus.
Tunnusmerkkejä päihteiden käytölle:
  • pakko toimia tietyllä tavalla/ voimakas himo (esim. viinanhimo)
  • elämän kapeutuminen (eristäytyminen)
  • epämukavuus ja tuska ilman päihteitä, vieroitusoireet yms.
  • ei kohtaa todellisuutta /käytön jatkuminen siitä huolimatta että on tietoinen haitoista
  • kontrollin menettäminen
  • käyttö on elämän keskeisin asia
2. Millaisia seurauksia runsas päihteiden käyttö voi aiheuttaa?

Tässä kuvan lähde



Tässä kuvan lähde
Nuoret:
  • syrjäytyminen yhteiskunnasta
  • aikuistumiskehitys pysähtyy
  • riippuvuus
  • keskittymiskyvyn häiriöt ja muistivaikeudet
  • itsemurhan vaara
  • piristävät huumausaineet nostavat verenpainetta, pulssia ja kehonlämpotilaa --> aivoverisuonen puhkeaminen tai kuolema
  • levoton käytös
  • laajentuneet pupillit
  • aistiharhat --> psykoosi
  • lamaavat huumausaineet mm. morfiini, heroiini voi aiheuttaa hengityslaman ja kuoleman
  • puutteita ihmissuhdetaidoissa
  • arkiaskareet eivät suju
  • koulusta lintsaaminen 
Tässä kuvan lähde
Aikuiset:
  • terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat
  • tapaturmat
  • poissaoloja töistä + työttömyys
  • vieroitusoireet ( hermostuneisuus, unettomuus, vapina)
  • alkoholidementia
  • perhe ja läheiset kärsii ( etenkin lapset) --> lastensuojelun tarve 
  • väkivaltaisuus
  • avioero
  • suurkulutus
Ikääntyneet:
Tässä kuvan lähde
  • vaarallisempaa kehon vesipitoisuuden vähäisyyden vuoksi ( kuivuminen) Huom! ikääntynyt (yli 65 v) ei saisi juoda kerralla enempää kuin 2 annosta, viikossa 7.
  • lääkeen ja alkoholin yhtesivaikutukset
  • ikääntymisen normaalit muutokset ( neurologiset muutokset ja aistien heikentyminen) lisäävät haittoja
  • yksinäisyys
  • tapaturmanriskit, kaatuminen


Vastaasi kävelee palvelukodin käytävillä nuori mies, jonka pupillit ovat nuppineulan pään kokoiset ja olemus hyvin veltto. Mitä teet?

Hän on todennäköisesti käyttänyt lamaavia huumausaineita kuten amfetamiini (pupillit pistemäiset, väsynyt olemus). Emme anna hänen mennä tapaamaan isoäitiään palvelutaloon, vaan ohjaamme hänet ystävällisesti pois. Häneltä voisi myös tiedustella varovasti onko hän käyttänyt jotain aineita. Jos hän ei lähde pois rauhallisesti, kutsumme polliisit paikalle ja yritämme rauhoitella. Ei pidä ryhtyä yksin sankaritoimiin, tai provosoida henkilöä. Tärkeää on turvata oma turvallisuus ja katsoa mahdollinen poispääsytie.

Olet yövuorossa palvelukodissa. Yöllä eräästä huoneesta kuuluu kolinaa. Paikanpäällä huomaat että 82-vuotias nainen on kaatunut kylpyhuoneessa ja tarvitsee sairaalahoitoa päässään olevan vuotavan haavan vuoksi. Nainen tuoksuu voimakkaasti alkoholille. Miten toimit tilanteessa? Miten toimit kun hän palaa sairaalasta takaisin palvelukotiin?

Ensin annetaan tietenkin ensiapua haavaan yrittämällä tyrehdyttää vuoto, ja laittamalla jotain kylmää. Ja soittaa 112 ambulanssi paikalle. Hätäkeskuspäivyställe pitää sanoa tilanne ja että mukana on myös alkoholia (esim. jos annetaan kipulääkkeitä).
Kun akuutti tilanne on hoidettu, huoneesta voisi etsiä alkoholin salakätköjä, tyhjiä pulloja yms. Asukkaan omaisten kanssa voisi keskustella tilanteesta ja pyytää että asukkaalle tuotaisiin vastedes vain kohtuullisia määriä, ja niistäkin tulisi aina ilmoittaa hoitajille. Aina pitää muistaa myös tiedottaa kollegoita tilanteesta ja kirjata tapahtunut potilastietoihin.
Kun asukas palaa takaisin, olisi hyvä varmaankin keskustella hänen kanssaan tilanteesta. Voisi esim. kysyä miksi hän juo alkoholia niin paljon, yksinäisyyteen, suruun vai pitkäveteisyyteen, vai onko hänellä jokin muu syy? Tärkeintä on luoda luottamuksellinen suhde jotta aroistakin asioista voisi keskustella vapaasti. Tulee myös toimia hienotunteisesti ja kärsivällisesti. Asukkaalle voi järjestää mielekästä tekemistä, jotta alkoholin käyttäminen vähenisi (esim. päiväkerho, neulominen, lukeminen, tuolijumppa..)
Hänelle voi kertoa hienotunteisesti faktoja alkoholista ja ikääntymisestä, sekä lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Toipumisessa on tärkeää oma motivaatio, se että ongelmansa myöntää, hoitoon sitoutuminen ja ulkopuolisen avun vastaannottaminen.

Päihteidenkäyttöä joka on muodostunut ongelmaksi, pitää ottaa puheeksi. Tärkeää on se millätavalla sen tekee!  Tavoitteena on että ihminen jäisi pohtimaan asiaa, ja hakee ehkä myöhemmin apua tai tukea ongelmaansa.
Tässä vielä päihteiden käytön puheeksioton ohjeet:
Tässä kuvan lähde
-hienotunteisuus, kärsivällisyys!
-luottamuksellisuus, hyvän keskusteluyhteyden avaaminen
-mielekkään tekemisen ehdottaminen juomisen tilalle
-erilaiset vertaisryhmmät
-asioista tiedottaminen (mm. mitä alkoholi tekee aivoille)



Tässä kuva mitä alkoholi tekee aivoille! Kuvan lähde tästä
 

tiistai 21. tammikuuta 2014

Mielenterveyskuntoutus

Mitä on mielenterveyskuntoutus?
Tässä lähde

Mielenterveys on sidoksissa kulttuuriin ja miten erilaisuuteen suhtaudutaan. Mielenterveyden synonyyminä on myös psyykkisen tasapainon käsitettä. Lähtökohta kuntoutuksessa on, että kuntoutujalla on oltava tarpeeksi toimintakykyä jaksaakseen kuntoutua. Ehkäisemällä mielen sairauksia tai mielenterveyden häiriöitä, vähentämällä niistä aiheutuvia haittoja ja tukemalla sairaiden toimintakykyä voitaisiin auttaa ihmisiä kuntoutumaan kohden parempaa mielenterveyttä.
Kuntoutujan näkökulmasta mielenterveyskuntoutus tarkoittaa palveluprosessia, jossa jonkin mielenterveyttä haitanneen tai uhanneen tilanteen jälkeen hänen psykososiaalista toimintakykyään ja subjektiivista hyvinvointiaan edistetään erilaisten tukitoimenpiteiden avulla. Myös fyysisen toimintakyvyn kohentamisella voidaan tukea mielenterveyttä.
Kuntoutuksessa tavoitteena on myönteinen muutos kuntoutujassa että suhtautuminen ympäristöönsä sekä muihin ihmisiin. Mielenterveydenkuntoutuksen palvelujärjestelmä rakentuu portaittain, jossa kuntoutujan on mahdollista edetä itsenäiseen selviämiseen ja hän voi vaikka palata työelämään. Jos kyseessä on pitkäkestoinen psykoottinen sairaus kuntoutuja tarvitsee paljon tukea selviytyäkseen arjesta ja usein myös eläkepäätöksen. 

Missä mielenterveyskuntoutusta tehdään?

tässä lähde
Mielenterveydenkuntoutusta järjestävät monet tahot niistä esimerkiksi Kansaneläkelaitos, kunnat, vakuutuslaitokset. Kunnat tuottavat myös mielenterveyspalveluita myös itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kuntoutuja joutuu maksamaan osan itse joko kuntoutuksen omavastuuosuuden tai kokonaan omakustanteisena palveluna.

Mielenterveyskuntoutuksen palveluita on monenlaisia. Helpoiten tavoitettavissa ovat verkkopohjaiset tukimuodot ja itseapuohjelmat, kuten Tukinet, Mielenterveystalo ja e-mielenterveys. Vakavampien ja pitkäkestoisten mielenterveyttä uhanneiden tilanteiden yhteydessä on kuitenkin suositeltavaa olla yhteydessä suoraan terveydenhuollon palveluihin, joista voi saada ohjeita mielenterveyskuntoutukseen hakeutumisesta. Akuuteissa tilanteissa voi myös ottaa yhteyttä kuntien tai järjestöjen kriisipalveluihin

Ketkä sitä tekee?
  • oman kunnan perusterveydenhuolto
  • psykiatrinen erikoissairaanhoito, jossa on mukana avo-ja laitoshoito
  • oman kunnan sosiaalitoimi
  • yksityisten palvelujen tuottajat
  • erilaiset vapaaehtoisjärjestöt
  • KELA
  • muut vakuutuslaitokset
  • työvoimaviranomaise
  • koulutusyksiköt
 
Kotka- Hamina alueen mielenterveyspaikat?
Haminasta löytyy monipuolisesti erilaisia mielenterveyspalveluita. Terveysasemalla on depressiohoitaja, jonka vastaanotolle pääsevät kaikki 18-65- vuotiaat, joilla on masennuksen oireita. Vastaanotolle pääsee lääkärin lähetteellä joko aluelääkärin, -sairaanhoitajan tai poliklinikan kautta. Aikaa ei siis varata suoraan depressiohoitajalta. Hoito on vapaaehtoista, maksutonta ja hoitajaa sitoo vaitiolovelvollisuus.
Mielenterveysasiakas voi varata itse ajan (ei tarvitse lähetettä) myös terveyskeskuspsykologille, jonka palvelut ovat myös maksuttomia. Haminassa toimii myös mielenterveysyhdistys, jossa mielenterveyskuntoutuja voi saada vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevilta ihmisiltä, sekä osallistua oman alueen mielenterveyspalveluiden kehittämiseen.
Erikoissairaanhoitoa tarjoaa kaupungin psykiatrinen poliklinikka (yli 18-vuotiaille). Maksuttomaan hoitoon pääsee lääkärin lähetteellä.
Myllykylän palvelukeskus tarjoaa kuntoutujille psykiatrisia avohoidon palveluita sekä hoitopaikan. Keskuksessa työskentelee mm. psykiatrian erikoislääkäri.
Sosiaalipsykiatrinen yhdistys tuottaa alueelle asumispalvelua, avohoidon palveluja, sekä työ- ja päivätoimintaa. Haminan sininauha tuottaa päivätoimintapalveluita.
Kotkassa toimii mielenterveyskeskus, joka tuottaa avohoidon palveluita (erikoissairaanhoidon tasoisia), sekä päiväkuntoutusta. Keskuksessa toimii akuuttityöryhmä, jonka apuun voi hakeutua ilman lähetettä.
Yleissairaalapsykiatrian yksikkä toimii yhteistyössä keskussairaala Carean kanssa. Kotkassa toimii myös erilaisia paikallisia mielenterveysjärjestöjä.
Kakspy (Kaakkois-Suomen Sosiaalipsykiatrinen yhdistys) toimii mielenterveyskuntoutujien etujen hyväksi. Sillä on monia yksikköjä Kotkassa ja Haminassa (Haminan klubitalo, Sateenkaari).
Kotkassa toimii myös yksityinen ammatillinen psykiatrinen hoitokoti (Tulevaisuuden portti), jossa nuoret voivat saada apua ympärivuorokautisesti. Hoitokoti antaa tarvittaessa myös psykoterapiaa ja psykologin palveluita (henkilökuntaan kuuluu mm. nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja mielenterveyshoitaja). Hoitokodissa tuetaan nuorta itsenäisyyteen, harrastuksiin ja koulutukseen, ja jokaiselle tehdään yksilöllinen hoito ja palvelusuunnitelma.
Mikeva tuottaa kuntoutus- ja asumispalveluita.
Yhteyttä voi ottaa myös kunnan sosiaalitoimistoon ja alueen seurakuntiin.
Kotkassa toimii myös lasten- ja nuorisopsykiatrian poliklinikat, joihin voi ottaa yhteyttä. Lastenpsykiatrian polikinikan asiakkaita ovat alle 13-vuotiaat, ja hoitoon pääsee lääkärin lähetteellä. Hoidossa käytetään mm. yksilö- perhe- ja toimintaterapiaa. Nuorisopoliklinikan asiakkaat ovat 13-17-vuotiaita.
Tukikeskus Villa Jensen tarjoaa kriisiapua virka-ajan ulkopuolella (Kotkan, Haminan, Pyhtään, Miehikkälän ja Virolahden asukkaille). Se tarjoaa mm. puhelinapua, sekä tarvittaessa jopa yöpymistä ja turvallisuuden takaamista.Tukikeskus on auki ympärivuorokautisesti.
Karhulassa toimii mielenterveyskeskus.
Pyhtää ostaa palvelunsa Kotkalta, joten Pyhtääläiset joutuvat menemään Karhulaan hoitoon. Virolahtelaiset joutuvat menemään Haminaan hoitoon.

Tässä muutamia linkkejä edellämainittuihin paikkoihin:
http://www.karhulankuntoutuskoti.eu/
http://www.carea.fi/fi/Sairaalat%20ja%20palvelut/Psykiatria/
http://www.kakspy.com/klubitalohamina/index.php
http://www.kakspy.com/sivut/
http://www.mikeva.fi/2010/11/kotka-mikeva-kotka/

Liikuntatuokion ohjaaminen


'Liikunnan ohjaaminen oli erilaista ja oli kivaa saada vähän vaihtelua normaaleihin tunteihin. Opimme liikunnan ohjauksesta paljonkin! Tärkeintä on että toiminta on hauskaa, ja myös kaikkien huomioiminen tasapuolisesti pitää muistaa. Myös se on hyvä pitää mielessä että liikunnan sisältö ja musiikit täytyy soveltaa aina ohjattavalle ryhmälle sopiviksi, jotta toiminta olisi mielekästä alusta loppuun. Toiminnan ja liikkeiden tulee olla riittävän haastavaa (ikä- ja kehitystason mukaan), ja kannattaa aloittaa aina helpomasta ja vaikeuttaa sitten vähitellen. Oma malli on tärkeä, ensin näyttää liikkeen itse, sitten tehdään yhdessä ryhmän kanssa.
Ennen tuokion ohjaamista tulee aina ensin tutustua ryhmään; ikä, voimavarat ja mielenkiinnon kohteet, ryhmän koko, erityistarpeiden huomioiminen..
Aina kannattaa olla myös varasuunnitelma, jos vaikka musiikki loppuu kesken tai jos ryhmäläiset eivät innostu toiminnasta. Jotain liikkeitä voi jättää pois välistä jos siltä tuntuu. Tuokiolla tulisi aina olla selkeä lopetus (ei paniikkilopetuksia, vaan rauhallinen lopetus, vaikka rentoutus/keskustelu)!
Ohjaamisen aikana olisi hyvä havainnoida kokoajan ryhmää, onko tahti liian kova, onko liikkeet liian rankkoja. Tuokion tahti pitää suhteuttaa ryhmäläisten ikään ja voimavaroihin.
Erittäin tärkeää on suunnitella tuokio etukäteen! Silloin ohjaus onnistuu ja siirtyminen seuraavaan liikkeeseen käy sujuvasti (ei turhaa hyppyyttämistä esim. tuolille ja heti ylös), ja tuokiosta tulee monipuolinen (vahvistaa eri lihasryhmiä kokonaisvaltaisesti). Mekin kävimme tuokion liikkeet musiikkien kanssa läpi huolellisesti ennen kuin esitimme tuokion muille.
No, millaisia me itse sitten olemme ryhmänohjaajina?
  • innostuneita/motivoituneita/kannustavia
  • selkeitä (äänenkäyttö, liikkeiden ohjaus ja näyttäminen)
  • joustavia (jos vaikka musiikki loppuu kesken:D )
  • hyödynnämme mielikuvia ohjauksessa
  • huomioimme ryhmäläisten eri toimintakyvyt ja keksimme aina varasuunnitelman
Tässä vielä hyödyllinen linkki voitaksen sivuille , joiden avulla rakensimme tuokiomme sisällön.



maanantai 13. tammikuuta 2014

Mielenterveyshäiriöt

Tunnin aiheena oli mielenterveyshäiriöt.

Psykoosi --> Skitsofrenia

Psykoosilla tarkoitetaan todellisuuden tajun häviämistä, joka ilmenee, aistiharhoina sekä puheen huomattavana hajanaisuutena. Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava monimuotoinen psykoosisairaus. Skitsofrenia on psykoosisairauksista vaikein ja se on aina yksilöllinen. Sille ominaista on ajattelemisen ja mielen toimintojen kokonaisuuksien häiriintyminen. Tavallisimpia oireita ovat kuuloharhat, harhaluulot sekä hajanainen ja vaikeasti ymmärrettävä puhe. Myös nopeat mielentilan vaihtelut kuuluvat skitsofreniaa. Tunneilmaisu voi olla sairaudessa vähäistä. Heillä on yleensa ahdistuneisuutta ja tuskaisuutta ja voivat nauraa ja itkeä väärässä paikassa.

Skitsofrenian oireet voidaan jakaa kahteen luokkaan:

·   Positiivisiin oireisiin (aistiharhat, harhaluulot, puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus)

·   negatiivisiin oireisiin (tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää).
Skitsofrenian syntyyn ei ole yhtä yksittäistä syytä, vaan sairastuvuuteen vaikuttavat perinnölliset tekijät sekä ympäristötekijät yhdessä. Tutkimuksissa on saatu selville, että huumeet voivat aiheuttaa skitsofrenian syntyyn. Skitsofrenian katsotaan nykyään olevan useiden tekijöiden yhteinen summa ja hahmottuvan stressin avulla. Haavoittuvuustekijät eli geeniperimä tai keskushermoston varhaiskehityksen häiriö luovat sairastumisalttiutta. Myös sisäiset tai ulkoiset stressitekijät, kuten elämänkriisi tai päihteiden käyttö, laukaisevat sairastumisen. On löydetty myös viitteitä siitä, että erilaiset infektiot saattavat edesauttaa taudin puhkeamisessa.
             
Hoito

Skitsofreniaa, kuten muitakin vakavia psykooseja, hoidetaan ensimmäiseksi antipsykoottisilla lääkkeillä eli neurolepteillä. Lääkehoito on nykyisin skitsofrenian hoidon kulmakivi. Säännöllinen lääkehoito mahdollistaa muun hoidon ja lääkkeen pois jääminen lisää sairaalahoitoon joutumisen riskin moninkertaiseksi. Neuroleptit lievittävät monia skitsofrenian positiivisia oireita, vaikka myös aiheuttavat niitä.
Lääkehoidon ohella skitsofreniasairastaville annetaan toisinaan myös psykososiaalista hoitoa, joka voi sisältää tukea antavia keskusteluja, toimintaterapiaa sekä psykoedukaatiota eli tietoa sairaudesta ja sen hoitamisesta.

Kuntoutus

Skitsofrenian kuntoutuksessa neurokognitiivisten vaikeuksien kuntoutustarve tulee tarkasti selvittää, sillä näiden oireiden on todettu ennustavan hyvin paitsi arkipäivän toiminnoissa pärjäämistä, myös myöhempää sosiaalista ja ammatillista pärjäämistä ja sitä kautta elämänlaatua. Kuntoutuksen alkuvaiheessa painotetaan erilaisiin toimenpiteisiin sairauden vaiheesta riippuen.
Sairauden akuutissa vaiheessa keskeisintä on rauhoittava ja turvallinen hoitoympäristö ja oireita lievittävä lääkehoito.
Toipilasvaiheessa korostuvat tilanteen jäsentely, stressitekijöiden kartoitus, elämän palauttaminen normaaleihin elämään ja lääkehoito.
Kuntoutusvaiheessa lääkehoidon oheen tarvitaan aktiivisia ja monipuolisia psykososiaalisia hoitomuotoja.
Kuntoutuksen prosessiin kuuluvat ryhmäterapiat, joita ovat luovat terapiat, arkielämän taitojen harjoittelu, sosiaalisten taitojen harjoittelu.


lähde

Mielenterveyshäiriöt

Ahdistuneisuus --> Paniikkihäiriö

Ahdistuneisuudella tarkoitetaan pelonsekaista tai huolestunutta tunnetilaa, johon liittyy tietoinen tai tiedostamaton huoli jostain nykyhetkeen tai tulevaisuuteen liittyvästä tapahtumasta. Ahdistuneisuuden luonne ja voimakkuus vaihtelevat päivittäisiin stressitilanteisiin liittyvästä jännittyneisyydestä paniikinomaisiin tai järjenvastaisiin pelkotiloihin. Voimakas ahdistuneisuus aktivoi elimistön sympaattisen hermoston.
Ahdistuneisuuteen liittyy usein erilaisia somaattisia oireita:
 sydämentykytystä, verenpaineen kohoamista, suun kuivumista, hengenahdistusta, hikoilua, ruokahaluttomuutta, palan tunnetta kurkussa, vapinaa, huimausta, silmäterien laajenemista.

Pelon ja ahdistuneisuuden tunne on terve ominaisuus, koska se varoittaa ihmistä uhkaavista tilanteista. Heikentäessään ihmisen toiminta- tai vuorovaikutuskykyä ahdistuneisuus voi kuitenkin olla myös psykiatrisen sairauden oire.

Paniikkihäiriölle ovat ominaisia toistuvat paniikkikohtaukset ja jatkuva huoli niiden uusiutumisesta tai kohtausten pelon aiheuttama käytöksen muutos. Kohtauksille on ominaista äkillisyys ja odottamattomuus.
Paniikkikohtausten aikaväli vaihtelee.Niitä voi ilmetä viikoittain tai harvemmin .Paniikkihäiriön diagnoosi edellyttää, että henkilö on huolissaan joko kohtausten toistumisesta tai kohtausten pelko on johtanut paniikkia aiheuttavien tilanteiden välttämiseen. Kun tälläinen on henkilö ei kohtausten pelossa uskalla mennä kauppaan, julkisiin liikennevälineisiin tai muihin sosiaalisiin tilanteisiin.
Usein ahdistuneet henkilöt ovat samanaikaisesti masentuneita ja heillä esiintyy myös unihäiriöitä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, säpsähtelyä ja seksuaalista haluttomuutta.
Ahdistuneisuushäiriöitä ovat lisäksi mm.
  • Julkisten paikkojen pelko
  • sosiaalisten tilanteiden pelko
  • Määräkohtainen pelko eli fobia
  • Pakko- oireiden häiriö
  • Traumaperäinen stressireaktio

http://www.edu.fi/lukiokoulutus/psykologia/verkkoaineistoja_tuntien_suunnitteluun/persoonallisuus_ja_mielenterveys_ps5






Hoito:

Vaikka paniikkikohtaukset ovat vaarattomia, niiden voimakkuus ja toistumisen pelko edellyttää usein joko lääkehoitoa tai jonkun muotoista psykoterapiaa. Lääkkeiden avulla pystytään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista. Lääkkeinä käytetään joko serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä tai bentsodiatsepiineja ( rauhoittavia). Paniikkihäiriön ensisijaisia lääkkeitä ovat SSRI-masennuslääkkeet.

 Kuntoutus:

Psykoterapiassa keskeisenä on itsehallinta ja opettaa sellaisia taitoja joiden avulla kykenee saavuttamaan omia tavoitteita elämässään sekä välttämiskäytöksen estäminen ja hoito. Ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia. Paniikkihäiriön kuntoutukseen voidaan käyttää myös fysioterapiaa. Kuntoutus on tehokkainta silloin, kun paniikkihäiriöpotilasta autetaan mahdollisimman monipuolisesti. Psykofyysinen fysioterapia on fysioterapian erikoisala, jonka tavoitteena on ihmisen liikunta- ja toimintakyvyn sekä voimavarojen vahvistaminen. Paniikkihäiriön kuntoutuksessa käytettäviä fysioterapiamenetelmiä ovat rentoutusharjoitukset, liikunta, hengitysharjoitukset, kehotietoisuus- ja tietoinen läsnäolo-terapiat sekä kosketus. Erilaiset terapiat esim. kognitiivinen käyttäytymisterapia. Paniikki- ja ahdistushäiriöisten kuntoutuskurssit.












perjantai 10. tammikuuta 2014

Mielenterveyshäiriöt

Elikkäs nyt tutustuimme erilaisiin mielenterveyshäiriöihin ja niiden hoitoon sekä kuntoutukseen.

Persoonallisuushäiriöt



Persoonallisuushäiriöt ovat hankalia ja vakavia ihmisen persoonallisuudessa, tunne-elämässä ja käyttäytymistavoissa esiintyviä häiriöitä.
Niitä on monenlaisia, ja ongelma on yleinen; n.10 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä.

Niille ominaista on ilmeneminen nuorella iällä. Se on syvään juurtunut käyttäytymisen/kokemisen tapa, tämä tekee näistä häiriöistä vaikeat hoitaa. Usein ihminen ei myönnä että hänessä olisi mitään vikaa tai sairautta eikä hakeudu lääkäriin. Ongelmat ilmenevät hänen suhteessaan ympäristöön.

http://improve-health.blogspot.fi/2011/04/mental-health-issues.html
Ihmisellä voi olla ongelmia omien tai muiden tunteiden havainnoinnissa ja tulkitsemisessa, tunneilmaisun voimakkuus, alttius impulsiiviseen käytökseen tai vaikeuksia vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Joskus normaalin käytöksen ja persoonallisuushäiriöiden raja on häilyvä, sillä stressitilassa ihmiselle voi tulla joitakin persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja käyttäytyä. Ei siis kannata pelästyä jos huomaa joskus itsessään persoonallisuushäiriön piirteitä.

Syitä, miksi joku ihminen sairastuu persoonallisuushäiriöön on useita; perinnöllisyys, lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat.

Narsistisessa persoonallisuushäiriössä ihmisellä on suuruuskuvitelmia sekä suuri ihailun tarve. Hän keskittyy vain itseensä, on ylimielinen, kokee olevansa muita parempi ja oikeutettu erikoiskohteluun.

Jos ihmisellä on estynyt persoonallisuus, hän on estoinen ihmissuhteissaan, ja ei kestä itseensä kohdistuvaa arvostelua.

Pakko-oireisessa persoonallisuushäiriössä ihmisellä on pakkomielle järjestykseen ja täydellisyyteen. Hän on usein ylitunnollinen, keskittyy tarkasti aikatauluihin ja yksityiskohtiin, sekä omistautuu työlle. Tästä kärsii usein ihmisen perhe- ja ystävyyssuhteet.

Epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä epäilee jatkuvasti muita ihmisiä, esim. puolisoaan pettämisestä. Hän voi tulkita toisten sanomiset ja tekemiset loukkaavina ja uhkaavina. Anteeksi antaminen voi olla ylivoimaisen vaikeaa.

Epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä (”psykopaatti”) sairastava ei ymmärrä toisten tunteita tai ei kykene ottamaan niitä huomioon. Tällainen ihminen joutuu usein rikosten tielle, eivätkä rangaistukset tehoa häneen, eikä hän osoita minkäänlaista katumuksen merkkejä. Myös aggressiivisuutta ja impulsiivisuutta voi esiintyä (väkivaltaisuus), sekä sitä ettei välitä omasta/toisten turvallisuudesta.

Tässä oli vain muutama esimerkki; täytyy muistaa että erilaisten persoonallisuushäiriöiden kirjo on valtava!

 Persoonallisuushäiriöiden hoito
Persoonallisuushäiriöt ovat hyvin vaikeahoitoisia sillä niihin liittyviä syvään juurtuneita ajatus- ja toimintamalleja on usein vaikea muuttaa. Niiden kanssa voi kuitenkin oppia elämään ja ne voi oppia tuntemaan.

Usein ihminen voi hyötyä psykoterapiasta. Sen päämääränä on oppia tunnistamaan ja hallitsemaan uudella tavalla omien käytöstapojen taustalla olevia ahdistavia tunnemuistoja, sekä oireidensa, tunteidensa ja käyttäytymisensä merkitys ja seuraukset.

Hoitosuhteen tulee olla luottamuksellinen ja tukea antava. Hoito kestää monia vuosia.
Jos oireisiin liittyy vakavaa masennusta/ahdistusta, voi lääkitys olla tarpeen. Mitään tiettyä ”persoonallisuushäiriöpilleriä”, joka parantaisi häiriön ei ole. Sen sijaan lääkehoitoa käytetään masennukseen, ahdistukseen ja pelkotiloihin, joita mahdollisesti esiintyy persoonallisuushäiriön yhteydessä.

 Jos ihmisellä on itsemurha-ajatuksia tai psykoosia voidaan tarvita myös laitoshoitojaksoja.

Monet saavat apua oireisiinsa lääkehoidosta (mm. psykoosilääkkeet, masennuslääkkeet) ja terapioista.

Aluksi hoidetaan henkilön itsensä kokemaa/myöntämää ongelma (esim. ahdistuneisuus, päihdeongelma), jonka jälkeen aletaan hoitaa itse persoonallisuushäiriötä jos motivaatiota löytyy. Ongelmista olisi hyvä opetella puhumaan.
Hoitajan tulisi muistaa että jokainen ihminen on erilainen sairautensa kanssa. Vaikka diagnoosi olisi täsmälleen sama ja lääkitys samanlainen, ihmiset ovat kuitenkin aina yksilöitä ja kokevat sairautensa eri tavoilla. Useimpia pitää lähestyä hellävaraisesti olematta liian tunkeutuva. Hoitajalta vaaditaan myös kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta.

Kuntoutus

Kuntoutus suunnitellaan yksilöllisesti potilaan kanssa. Hoitajan tulee muistaa, että muutokset tapahtuvat hitaasti. Tulisi edetä pienin askelin. Potilas on tärkeää saada itse motivoitumaan kuntoutumisestaan, sillä ketään ei voi pakottaa muuttumaan ja tekemään muutoksia.
Eli potilaan kuntoutus lähtee etenemään, jos hänet saa ohjattua hoitoon. Tämä voi kuitenkin olla helpommin sanottu kuin tehty, sillä potilas ei usein myönnä ongelmiaan tai edes sairastavansa minkäänlaista sairautta. Ikävä kyllä usein persoonallisuushäiriöistä ihmistä ei saa hoidettua niin kuin muita mielenterveyshäiriöisiä ihmisiä.

Mielenterveyshäiriöt


MIELIALAHÄIRIÖ

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja Masennus

keskeinen oire on mielialan tai mielenvireen muutos, joka voi kestää pidempään. Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala on normaali reaktio pettymyksiin tai menetyksiin. Mielialan muutos voi kestää yhtäjaksoisesti vähintään 2–3 viikkoa, usein se kestää kuukausia, joskus jopa vuosiakin.
Mielialahäiriöiden luokittelu perustuu oireiden laatuun, vaikeusasteeseen ja kestoon.

Lähde
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi sairastua minkä ikäisenä vain, yleensä nuorena. On todettu, että perintötekijöillä on osuutensa kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamisessa. Lapsuuden traumaattiset kokemukset tai stressaavat elämäntilanteet saattavat altistaa kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle.
·         Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita;

  • Normaalista poikkeavalla tavalla kohonnut mieliala, puheliaisuus, eriasteiset suuruuskuvitelmat, hajanaisuus, keskittymiskyvyttömyys ja sopimaton käyttäytyminen.

Masennustilat vaivaat kaikenikäisiä, mutta yleensä ne ovat alkaneet murrosiässä. Enemmistö depressiivisistä henkilöistä kärsii jostakin muusta psyykkisestä oireyhtymästä, kuten ahdistuneisuus-, persoonallisuus- ja päihdehäiriöistä. Tällöin voi ilmetä paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, muita pelkotiloja, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä tai päihdeongelmia. On tavallista, että psyykkinen oirehdinta alkaa ahdistushäiriöllä, ja depressio kehittyy vasta tämän jälkeen.
·         Oireita masennukseen;

  • Masentuneisuus, surullisuus, alentunut kyky tuntea mielenkiintoa/ mielihyvää, väsymys, laihtuminen, painonnousu, arvottomuuden ja toivottomuuden tunne, vakavammissa tilanteissa kuolemantoiveet sekä itsemurha-ajatukset.

Hoito ja Kuntoutus
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireiden hoitoon käytetään lääkehoidon ja psykososiaalisen hoidon yhdistelmää, keskeisin hoitomuoto on mielialaa tasaava lääkehoito. Lääkehoidolla pyritään tasoittamaan ääripäitä sekä pidentämään oireettomia jaksoja.
Hoidossa on tärkeä yhdistää lääkkeelliset ja lääkkeettömät hoidot yksilöllisten tarpeiden mukaan kokonaisuudeksi, joka tukee hoitoa.  
Yksilö-, pari- ja ryhmäterapiat sekä psykoedukaatio (potilaalle ja lähipiirille pyritään saamaan samanlainen näkemys sairaudesta ja sen ilmenemisestä) on tärkeä osa kuntoutumista.
Mikäli avohoito on akuuttivaiheessa riittävää, tulee säännöllisiä tapaamisia olla 1-2 viikon välein, useamminkin mikäli itsemurha riski on liian suuri.
Seurantatapaamisissa arvioidaan hoidon tehoa käyttämällä masennus oireita määrittäviä mittareita sekä mielialapäiväkirjaa.
Omaiset ja potilaan muu lähipiiri tulisi ottaa mukaan hoitoon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lapsiin.
Mielestäni kuntoutusta/kuntoutumista on jo se, että sairastunut henkilö saadaan hoitoon.

Lähde
Masennuksen hoitoon käytetään psykoterapiaa/ terapeuttista keskustelua, lääkehoitoa, joillekin on hyötyä sähköhoidosta, kirkasvalohoidosta tai transkraniaalista magneettistimulaatiohoitosta (TMS), myös lepo on tärkeää. Liikunta on myös hyvä hoitomuoto, mutta se ei korvaa edellä mainittuja hoitomuotoja.
Akuuttihoidon tavoitteena on oireettomuus, jatkohoidon tavoitteena taas oireiden poissa pysyminen sekä ylläpitohoidolla pyritään estämään uuden sairausjakson puhkeaminen.
Masennuksen eri tukimuotoja on mm. arkitoimintojen ja säännöllisen päivärytmin ylläpito, stressin välttäminen, realististen suunnitelmien luominen.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Päihdekuntoutuksen palveluntarjoajat

Tänään tutustuimme päihdekuntoutuksen palveluntarjoajiin.


Kuvan lähde: täältä
A-klinikkaA-klinikkasäätiö on perustettu jo vuonna 1955.
A-klinikat toimivat alueellisesti, valtakunnallisesti ja paikallisesti. Ne toteuttavat ehkäisevää päihdetyötä, voittoa tavoittelematta. Kunnat voivat ostaa palveluita tarpeensa mukaan A- klinikalta.
A-klinikka tarjoaa avopalveluita ja laitoshoitoa ja asumispalveluita (tuettu asuminen, palveluasuminen), sekä sähköisiä palveluita. Avopalveluihin kuuluu mm. A-klinikat, nuorisoasemat, päivätoimintakeskukset ja korvaushoitoklinikat.
Laitoshoitoa on tarjolla mm. Järvenpään sosiaalisairaalassa ja kuntoutumisyksiköissä.
  • A- klinikan toimintaperiaatteita:
    - Toiminta perustuu aina vapaaehtoisuuteen; esim. ihminen tiedostaa että hänellä on alkoholiongelma ja hakeutuu itse hoitoon. Ketään ei voida pakottaa, mutta aina voi motivoida ja kannustaa.
    -Toiminta perustuu A-klinikan arvoihin (ihmisarvon kunnitoittaminen, luottamuksellisuus, suvaitsevaisuus ja vastuullisuus)
    -Toiminta on luottamuksellista, työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus
    -Omatoimisuus, ja henkilön itsensä motivaatio hoitaa itsensä kuntoon ja päästä eroon riippuvuuksista.
    - Toiminta on ennaltaehkäisevää ja kokonaisvaltaista; esim. tunnistetaan riskit jotka johtavat päihteiden käyttöön ja minimoidaan ne.
    -Asiakaskeskeisyys; asiakkaan hyvinvointi etusijalla. Tavoitteet asetetaan yhdessä asiakkaan kanssa.
    -Voimavaralähtöisyys; kartoitetaan asiakkaan voimavarat ja suunnitellaan toimintaa niiden pohjalta
    -Toiminta on myös suunnitelmallista ja tavoitteellista sekä laadukasta
    -Myönteisyys ja tulevaisuuteen suuntautuminen (ei keskitytä pääosin nykyhetken ongelmiin ja kurjuuteen vaan ohjataan asiakasta ajattelemaan mitä hän voi tulevaisuudessa tehdä ja saavuttaa jos hän pääsee nyt eroon päihteistä. Tässä muistetaan kuitenkin realistisuus.)
    -Yhteistyö asiakkaan verkostojen kanssa (esim. perhe) ja eri viranomaistahojen kanssa
    -Asiakkaan elämäntilanteen ja elämänhallinnan kartoitus
A-klinikalla on monta toimipistettä eri puolella Suomea. Haminassa on nuorille suunnattu laitosyksikkö Stoppari, joka auttaa mm. päihderiippuvaisia nuoria, jotka ovat kiireellisesti sijoitettuja, huostaanotettuja tai jälkihuollossa. Stoppari on lastensuojelun erityisyksikkö.
Stopparissa on pysäytys- ja arviointiosasto, jossa kartoitetaan hoitoon tulevan nuoren elämäntilanne ja tehdään hoidontarpeen arviointi sekä suunnitellaan mahdollista jatkohoitoa. Nuorelle mietitään yksilölliset tavoitteet hoitojaksolle.
Pysäytyshoito on tarkoitettu kiireellisesti sijoitetuille nuorille sekä huostaanotetuille nuorille (kestää noin 30-60 vrk, jonka aikana nuori liikkuu laitoksen ulkopuolella vain henkilökunnan kanssa). Hoitojakson aikana nuori tekee arjen askareita ohjatusti, sekä nuodattaa yhteistä viikko-ohjelmaa.
Pidennetty pysäytyshoito on tarkoitettu nuorille joilla on tavoitteena selviytyä kotona avohoidon tuella. Nuorella on harjoitteluita kotona tai laitoksessa, joiden aikana selvitetään nuoren motivaatiota ja selviytymiskykyä. Kriisihoitoon voi hakeutua silloin jos nuori-itse/läheinen/sosiaalityöntekijä kokee että nuori tarvitsee lisäapua tai tukea.
Stopparilla on myös kuntoutumisosasto moniongelmaisille ja haasteellisille nuorille. Hoito sisältyy mm. lääkehoidosta, terapioista, perhetyöstä ja omahoitajan kanssa keskustelemisesta. Nuoren ohjelmaan kuuluu mm. työtehtävät, harrastus- ja virkistystoiminta. Toiminnalla tähdätään itsenäistymiseen. Hoidon jälkeen nuori voi siirtyä tuettuun itsenäistymisasumiseen.
Haminassa toimii myös A-klinikka, sekä säätiön päivätoimintakeskus, jossa voi viettää aikaa päihteettä (kahvitella, saunoa, pestä pyykkiä).
Kotkassa toimii myös A-klinikkasäätiö (laitosyksiköt; Katkaisuhoitoasema ja Kuntoutumiskoti, sekä Katkaisuhoito- ja Selviämisasema). Kotkassa sijaitsee myös säätiön Kesärantakoti ja Leporannan palvelutalo, jotka tuottavat tehostettua asumispalveluita ikääntyneille ja muistisairaille, joilla on päihdeongelmaa. Kohtaamispaikka Kipinässä ja Päihdeklinikalla voi saada apua riippuvuuksiin ja mm. opioidikorvaushoitoa.
Kotkassakin on Stoppari -Valkama, josta huostaanotetut tai jälkihuollossa olevat nuoret voivat saada apua.
Karhulassa toimii myös A-klinikka ja säätiön päiväkeskus.
Pyhtäällä on A-klinikka säätiön Kiviniemikoti, jonka asiakkaita ovat ikääntyneet päihdeongelmaiset.

Järvenpään sosiaalisairaala on A-klinikkasäätiön aikaansaannos, ja Suomen ainoa sairaala, joka on erikoistunut riippuvuusongelmaisten hoitoon. Sairaalan toiminta-alue on koko Suomi, eli hoitoon voi hakeutua mistä vain; edellyttäen kuitenkin lähetettä (lähetteen voi saada mm. A-klinikalta, terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistosta tai työterveydestä). Hoitoon voi hakeutua erilaisista riippuvuuksista kärsivät ihmiset ja heidän läheisensä.
Katkaisu- ja vieroitushoito on tarkoitettu alkoholiriippuvaisille, ja vieroitushoito sekä lääke- että huumeriippuvaiselle että sekakäyttäjille. Tavoitteena on katkaista kierre ja vakiinnuttaa asiakkaan psyykkinen/fyysinen tila, sekä ohjata jatkohoitoon. Hoito perustuu käypä-hoito suosituksiin.
Sosiaalisairaalasta saa myös päihdekuntoutusta esim. alkoholi- tai huumeriippuvaisille. Perhekuntoutus on tarkoitettu taas päihderiippuvaisille vanhemmille (myös perheet, pariskunnat, yksinhuoltajat ja odottavat äidit). Hoito koostuu tarpeen kartoituksesta, hoitosuunnitelman laatimisesta ja sen toteuttamisesta sekä jatkohoidon tarpeen arvioinnista.

Miten hoitoon pääsee

A-klinikkalle ei tarvitse lääkärin lähetettä, vaan ajan voi varata itse. Useilla klinikoilla on myös päivystysaika, jolloin hoitoon voi tulla ilman ajanvarausta. Palvelut ovat kaikille maksuttomia.
Jos paikkakunnalla ei ole erityisesti nuorille suunnattuja päihdehuollon avopalvelupaikkoja, A-klinikalla hoidetaan myös nuoria.
Järvenpään sosiaalisairaalaan pääsee miltä paikkakunnalta tahansa. Hoitoon hakudutaan lähetteen avulla. Hoitoon ohjaavat A-klinikka, terveyskeskus, sairaala, mielenterveystoimisto, työterveyshuolto ja yksityislääkäri. Hoitokustannuksiin osallistuu kotikunta, joten ennen hoitoon tuloa on selvitettävä maksusitoutumisen saaminen sosiaali- ja terveystoimesta.
Sairaalasta varataan hoitopaikka etukäteen.


Laitoshoidon hinnat
euroa/hpv
Katkaisu- ja vieroitushoito412
- Huumevieroitushoito suljetussa hoidossa
 
 
Päihdekuntoutus (myös perheille) 
- Alkoholi- ja monipäihderiippuvuuden kuntoutus sekä lääkeriippuvuuden hoito300
- Laaja-alainen päihdekuntoutus (2 dg potilaat), opioidiriippuvuuden hoidot
 
412
Lääkkeetön yhteisöhoito248
- Terapeuttinen yhteisöhoito, peliriippuvuuden kuntoutus 
 


AA-TOIMINTA

AA-toiminta on tarkoitettu alkoholismista kärsiville miehille ja naisille. Se on ryhmä, jossa jokainen voi kertoa omia kokemuksiaan ja mahdollisesti auttaa toisia selviämään siitä.
AA-toiminnan jäseneksi ei ole muita vaatimuksia kuin halu lopettaa juominen. Toiminta on omavaraista avustuksien pohjalta, joten jäsenmaksuja ei ole.

AA-ryhmät
Ryhmät kokoontuvat noin kahden tunnin mittaisiin palavereihin aikoina ja paikoissa, jotka on ilmoitettu Nimettömien Alkoholistien painetussa ryhmäluettelossa sekä Suomen AA:n internetsivuilla. Lähimmän AA-ryhmän kokoontumis paikat- ja ajat löytyvät Täältä

Ryhmissä on yleensä kiertävä puheenvuoro jolloin jokainen saa kertoa omia mietteitään, kokemuksia ja ilmaista omia tunteitaan, aihepiiriä eikä puheenvuoron pituutta ole rajattu. Kuuntelemisen taito on myös erittäin tärkeää tälläisessa ryhmässä. Omaa puuheenvuoroaan ei ole pakko käyttää, saa myös kuunnella. Ryhmässä käytetään yleensä etunimiä tai ollaan nimettömiä.

Kahdentoista askeleen ohjelma on kokousten henkinen perusta. Se perustuu ensimmäisten alkoholistien selviytymisestä alkoholismista. 12 askelta
Kaksitoista perinnettä muodostuu kokemuksista miten ryhmien olisi hyvä toimia ja miten yhteisö voi säilyttää yhtenäisyytensä. AA:ssa on myös kolme perintöä: toipuminen, yhtenäisyys ja palvelu.
12 perinnettä
Lähde


Myllyhoito

Myllyhoito on Yhdysvalloista lähtöisin olevan 12 askeleen mukaisen päihdetyön malli. Työote on rekisteröity Suomessa Myllyhoitoyhdistykselle.

Myllyhoito perustuu seuraaviin periaatteisiin:
  • Päihderiippuvuus on sairaus
  • Päihderiippuvuus on sairautena monivaiheinen, krooninen ja etenevä.
  • Päihderiippuvuus ei ole kenenkään syy.
  • Alkoholista, lääkkeistä ja huumeista aiheutuvat kemialliset riippuvuussairaudet voidaan hoitaa saman perusohjelman puitteissa.
  • Riippuvuussairauksiin liittyvä tiedotus, koulutus ja havahdutus tulee kohdistaa sairastuneen lähiyhteisöstä koko yhteiskuntaan.
Hoitotiimi koostuu koulutetuista, oman kokemuksen omaavista työntekijöistä ja muista ammattilaisista, jotka osallistuvat tasavertaisesti potilaan hoitoprosessiin.
Toiminnan ensisijainen perusta on AA:n 12 askeleen toipumisohjelman ammatillinen soveltaminen hoito- ja kuntoutustyöhön.
Potilaiden perhe ja muu lähiyhteisö huomioidaan hoidossa ja ohjataan tarvittaessa muihin erityispalveluihin sekä läheisille tarkoitettuihin 12 askeleen ohjelmiin.
Hoidon tavoitteena on potilaiden hyvän toipumisen käynnistäminen ja elämänlaadun paraneminen, jota tukee päihteetön elämäntapa ja jatkuva 12 askeleen toipumisohjelmien tuki.

maanantai 6. tammikuuta 2014

2.- 3.1 etätehtävä

Eli tehtävänä oli mennä kurkkimaan jonkun kaveriryhmän blogia, ja kommentoida heidän aikaansaannoksiaan. Kun luki toisen ryhmän blogia, aloin väistämättä vertaamaan sitä omaan blogiin, ja miettimään miten omaa blogia voisi vielä jotenkin kehittää ja parantaa, sekä sitä onko omassa blogissa kaikki tarpeellinen tieto. Oli myös hauska huomata miten samanlaisesta tehtävänannosta sai niin monenlaisia bloggauksia aikaan. Myös siihen että teksti on helppolukuista ja oikeinkirjoitettua on tosi tärkeä kiinnittää huomiota, jotta lukijan mielenkiinto säilyy loppuun asti, eli myös blogin ulkoasulla on paljon merkitystä. Se, että tekstin tueksi oli liitetty värikkäistä kuvia teki lukemisesta kiinnotavampaa. Kommentoidessa kuitenkin aloin miettimään tuliko asia nyt sanottua niin ettei toinen ota sitä väärin/loukkaannu. Sain itse toisten palautteesta ja kommenteista hyviä ideoita miten omaa blogia voisi vielä kehittää.
Tulevaisuudessa aijon itse kiinnittää enemmän huomiota siihen että asiat on esitetty ytimekkäästi ja selkeästi, sekä ymmärrettävästi.

Kirjoittelee Janette :D

lauantai 4. tammikuuta 2014

Kavereiden blogin lukemista

Koulussa saatiin tehtäväksi lukea luokkakavereiden blogeja ja samalla tehdä kysymyksia sekä parannusehdotuksia. Blogeja lukiessani huomasin kuinka monesta eri näkökulmasta voi saada tehtyä hyvän blogi tekstin. Moni ajatteli samalla tavalla omissa blogeissa kuin meidän omassa , mutta ilmaisut olivat eri tavalla jokaisella. Minusta toisten blogiin oli vaikea miettiä mitä kysymyksiä ja parannusehdotuksia laittaisi. Muutamaan kohtaan kuitenkin löysin.
Blogissa mitä luin oli selkeää tekstiä ja kerrottu asiat selkeästi. Ja oli mukavaa kun oli laitettu kuvia, ettei ole vain tekstiä.
 Jatkosssa kun kirjoittaa blogia pitää muistaa, että kertoo asian mielenkiintoisesti ja ei kirjoita ohi aiheen.


Terveisin Roosa

Mietteitä toisten blogeista

Saatiin lomalle tehtäväksi lukea toisten ryhmäläisten blogia. Blogiin piti tehdä kysymyksiä sekä tehdä parannusehdotuksia. Minusta toisten blogien lukeminen oli mielenkiintoista ja huomasi kuinka monella eri tavalle tekstiä voi kirjoittaa samasta aiheesta. Tuli myös mieleen, että pitää miettiä kirjoittaessa, että teksti säilyisi kiinnostavana loppuun asti. Toisten blogiin kommentoiminen ja parantamisehdotuksien laittaminen oli yllättävän vaikeaa. Mutta sain kuitenkin kommentoitua ja tehtyä parannusehdotuksia lukemani blogiin. Blogi, jota luin oli tehty selkeästi ja sitä oli helppo lukea.

Terkuin Nelli !

perjantai 3. tammikuuta 2014

Mietteitä etätehtävästä

Saatiin etäpäiville tehtäväksi käydä lukemassa ja kommentoimassa toisen ryhmän blogia.
Oli jännä huomata miten blogissa luki samat asiat, kuin omassa blogisamme, mutta toisella tavalla kirjoitettuna. Samalla aloin miettimään onko oma blogimme hyvä, löytyykö sieltä samat asiat, onko ne kirjoitettu selkeästi, onko blogimme kiinnostava, lukeeko kukaan blogiamme?
Loppupeleissä saman asian saa kirjoitettua niin monella eri tavalla ettei blogeja kannata käydä vertaamaan toisiinsa. Jokainen on hyvä omalla tavallaan.
Oli vaikea keksiä kysymyksiä ja parannus ehdotuksia toisten blogiin, samalla kävi mielessä, että mitä jos ne nyt suuttuu kun laitoin näin.. Mietin kysymyksiä moneen kertaan, kuullostaako ne nyt järkeviltä vai ei.
Blogi johon kommentoin oli selkeä ja asiat oli selitetty ymmärrettävästi, ulkoasukin oli mielestäni kiva.

-Marika

Mielenterveyskuntoutus- tunnin asiat

Tässä pieni tiivistelmä viimetuntien käsitellyistä asioista.

Tahdonvastaisen hoidon kriteerit (eli milloin ihminen voidaan viedä hoitoon tahdostaan riippumatta)
  • Jos hänen todetaan olevan mielisairas; Huom! pitää olla diagnoosi (skitsofrenia, akuutti psykoosi..)
  • Jos hän on vaaraksi itselleen/muille, esim. uhkaa omaa/toisen henkeä tai jättää lääkehoidon toteuttamatta
  • Kun mikään muu hoito (avohoidon palvelut) eivät enää tule kyseeseen, esim. potilaalla kasvanut itsemurhariski
No miten sitten kaikki nämä mielenterveyspalvelut ja mielenterveyssairauksien hoito on lähtenyt kehittymään yhteiskunnassamme?
Aivan aluksi mieleltään sairaat eristettiin laitoksiin. Ajateltiin että poissa silmistä, poissa mielestä. Tässä oli kuitenkin ongelmana se että usein potilaiden mielenterveyssairaus kroonistui. Sitten vuonna 1990 astui voimaan mielenterveyslaki, jossa on säädetty mm. tahdonvastaisesta hoidosta (nuo edellä mainitut kriteerit) ja mielenterveyspalvelujen järjestämisestä.
Näin pääsi kehittymään nykyinen avohoitojärjestelmä. Tämä mahdollistaa että potilas saa jo varhaisessa vaiheessa mm. keskusteluapua, vertaistukea erilaisissa ryhmissä, ja tehokasta lääkehoitoa. Hän voi asioida esimerkiksi mielenterveystoimistoissa (Kotkassa) tai psykiatrisella poliklinikalla (Haminassa).

Mielenterveyskuntoutuksen toimipaikat:

Tässä vielä tällainen kaavio erilaisista mielenterveyskuntoutuksen toimipaikoista, eli minne ihminen voidaan sijoittaa kuntoutumaan hoidon jälkeen.

torstai 2. tammikuuta 2014

Perhekuntoutus

Perhe- ja kasvatusneuvola
Kuvan lähde tästä

Tehtävänä on edistää lasten ja perheiden kehitystä. Se järjestää tutkimuksia, hoitoa ja neuvontaa (vanhemmuus, perhe-elämä). Apua voi saada myös jos perhe on kohdannut jonkun traumaattisen kokemuksen tai ongelman, vaikka perheenjäsenen kuolema tai sairastuminen.
Perheneuvola tekee yhteistyötä muiden tahojen kanssa ja järjestää asiantuntija-apua. Siellä työskentelee mm.
psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja lastenpsykiatreja.
Myös perheasioiden sovittelu kuuluu perheneuvoloiden tehtäviin. Sovittelua tarvitaan esim. jos vanhemmille tulee ero, ja joudutaan miettimään erojärjestelyjä ja lapsen etu on ensisijalla. Myös silloin, jos tulee ongelmia avioliitossa (lapsiperheet) voi ottaa yhteyttä perheneuvolaan.
Perheneuvolaan voi ottaa yhteyttä milloin vain, eikä siihen tarvita lääkärin lähetettä. Palvelut ovat maksuttomia.

Perhetyö

Perhetyö voi olla hyvinkin vaihtelevaa paikkakunnittain. Perhetyötä voidaan tehdä esimerkiksi perheen kotona (käytännön apua arjen askareissa, keskusteluapu, vanhempien tukemista ja toiminnan järjestämistä lapselle).
Perhetyö on ennaltaehkäisevää ja korjaavaa toimintaa.
Tavoitteena toiminnassa on aina lapsen edun turvaaminen ja perheen omien voimavarojen tukeminen.
Toiminta on tavoitteellista ja suunnitelmallista ja pyritään olemaan kokoajan yhteistyössä perheen kanssa.
Perhetyön kestolle ei ole selkeitä määräaikoja, vaan tilanne katsotaan perhekohtaisesti. Jotkut saattavat tarvita apua vaikka kriisitilanteessa, toiset tarvitsevat pitkäaikaista tukea.
Toimintaa järjestävät mm. terveydenhuolto, sosiaalitoimi, seurakunnat, järjestöt, koulut ja varhaiskasvastus.
Tunnetuimmat järjestöt ovat Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL) ja Ensi- ja turvakotien liiton Alvari perhetyö.
Neuvolan perhetyö on ehkäisevää toimintaa, jossa korostuu varhainen puuttuminen. Toiminta on maksutonta keskusteluapua odottaville vanhemmille ja pienten lasten vanhemmille. Se auttaa jaksamaan arjessa ja vauvanhoidossa. Tukea saa esim. kotikäyntien ja vertaisryhmien muodossa.
Tuensaanti ei edellytä lastensuojeluasiakkuutta.

Lastensuojelu

Kuvan lähde tästä

Tukihenkilötoiminta on vapaaehtoista ja siitä voidaan maksaa pieni palkkio/kulukorvaus.
Tukihenkilö voi olla ammatillinen (sosiaali-terveys ja kasvatusalan ammattilainen mm. lähihoitaja.)Vapaaehtoisena voi toimia tasapainoinen ja turvallinen aikuinen.Tukisuhteen tavoitteista ja tapaamisista tehdään kirjallinen sopimus.Tukihenkilöllä voi olla lapselle erilaisia rooleja mm. isä, sisko, isoveli, opettaja, rajojen asettaja..Tukihenkilö tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Tukihenkilö ja lapsi puuhailevat kaikkea yhdessä, mm. menevät elokuviin, tekevät läksyt, tai voidaan vaikka purkaa huolet ja murheet.
Tukihenkilö voi myös toimia aikuisen tukena (mielenterveyskuntoutujat, yksinhuoltajaäidit.)Tukihenkilötoimintaa järjestää lastensuojelujärjestöt.
Lapsi voi käydä säännöllisesti myös tukiperheen luona. Sosiaalitoimi maksaa perheelle sopimuksen mukaisen korvauksen. Tukiperheitä on erilaisia, koska lastenkin tarpeet vaihtelevat. Perhe voi muodostua lapsettomasta pariskunnasta, vanhasta pariskunnasta (varamummola) tai perheestä jossa on monta lasta.
Tukiperheellä tulisi olla oikea motivaatio, aikaa ja tilaa lapselle, kykyä ottaa uuden lapsen tarpeet huomioon kokonaisvaltaisesti, yhteistyötä lapsen perheen ja sosiaalitoimien kanssa, joustavuutta ja myönteistä asennetta.


Koko perheen arviointi ja hoitojaksot

Perheen tuen tarvetta arvioidaan erilaisin menetelmin (esim. kyselylomakkeet), suunnitellaan hoitojakso yksilöllisesti, joka tukee perhettä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Hoitojakson lopussa arvioidaan perheen edistystä, ja mietitään mahdollista jatkohoitoa/ -toimenpiteitä. 
Kuvan lähde tästä
Esimerkiksi sosiaalityöntekijä voi olla tällaisen jakson aikana yhteydessä perheeseen, ja havainnoida heidän mahdollisia tuen tarpeitaan ja voimavarojaan. Hoitojakso voi pitää sisällään mm. tapaamisia ammattilaisten kanssa, säännöllisiä perhetapaamisia, terapioita yms. Hoitojakson aikana myös käsitellään mahdollisia ongelmia, kuten  vaikka vanhemman alkoholin käyttöä. Koko prosessin aikana pyritään tekemään yhteistyötä perheen kanssa.
Sijoitukset kodin ulkopuolelle:

Lastenkodit

Lastenkodeissa lapsen arjesta pyritään luomaan mahdollisimman kodinomaista, turvallista ja kuntouttavaa. Lapsenhoito voi olla lyhyt- tai pitkäaikaista. Sijoituksen kesto riippuu lapsesta ja hänen tarpeistaan sekä perheen tilanteesta. Jokaisessa lastenkodissa on säännöllinen rytmi, jota noudatetaan joka päivä. Lastenkodeissa pidetään säännöllisesti palvereja lapsen biologisten vanhempien ja hoitohenkilökunnan kanssa. Aina ei ole kyse siitä ettei vanhemmat jaksaisi hoitaa lastaan vaan he eivät osaa. Joten he voivat ottaa itse yhteyttä ja saada apua.

Sijaisperhe


Sijaisperheeksi kutsutaan perhehoitoa antavaa perhettä, joka antaa kodin lapselle vanhempien kyvyttömyydellisistä syistä toimia vanhempana. Sijaisperhe toimii oman perheen ulkopuolella hoitoa tarvitsevan lapsen kasvu- ja elinympäristönä omien vanhempien sijasta. Lapsi pääsee sijaisperheestä tapaamaan oikeita vanhempiaan. Sijaishuoltoon päädytään, jos biologiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan omasta lapsestaan riittävän hyvin tai kun he itse haluavat antaa lapsen pois. Sijaisvenhemmat ovat koulutettuja he myös käyvät asiakaspalavereissa lasten biologisten vanhempien ja lapsen oman sosiaalityöntekijän kanssa. Lapsi tai nuori voidaan sijoittaa sijaisperheeseensä 18-tai 21- vuotiaaksi asti, minkä jälkeen hän on muiden täysi- ikäisten tavoin vapaa muuttamaan erilleen perheestään.
Ammatillinen perhekoti
Ammatilliset perhekodit ovat perhehoidon ja laitoksen välillä sijoittuva sijaishuolto. Ammatillisissa perhekodeissa hoidetaan lapsia, joita ei vaikeahoitoisuuden takia voida sijoittaa perheeseen. Ammatillisessa perhekodissa voidaan samaan aikaa hoitaa enintään neljää lasta tai nuorta. Poikkeuksena on sisarukset tai samassa perheessa olevat henkilöt. Ammatillisella perhekodilla täytyy olla vastuuhenkilö, joka huolehtii perhekodin laadusta ja toiminnasta
Perhekodin tulee olla terveellinen ja tilava, jossa on olosuhteet kunnossa hoidolle, kasvatukselle ja huolenpidolle. Tilat tulee olla niin,e ttä lapsella on oikeus kodinomaisuuteen ja yksityisyteen.
Henkilöstön tulee olla riittävä palveluihin ja hoidettavien lukumäärään.
Perhekodeille astetaan tiukat vaatimukset kuin normaaleille perheille.
Perhekodit

Perhekoti on laitoksen ja perheen välimuoto. Perhekodeissa, joissa työskentelee alan ammattilaisia, voi asua esimerkiksi  lapsi, jota ei voi sijoittaa sijaisperheeseen. Perhekodissa lapsen kanssa asuu yleensä kaksi hoidosta ja kasvatuksesta vastaavaa ammattilaista.
Toiminta perustuu yksityisistä sosiaalipalveluista annettuun lakiin. Kahta lasta kohden tulee työskennellä vähintään yksi hoito- ja huolenpitovastuussa oleva ihminen (esim. lähihoitaja).
Toiminta on luvanvaraista; luvat anotaan aluehallintovirastolta.

- Millaista on perhekodin elämä?
Perhekodissa asuminen on kodinomaista ja turvallista, tavoitteena mahdollisimman normaali perhe-elämä.. Nuorille/lapsille asetetaan selkeät rajat ja esimerkiksi koulunkäyntiä tuetaan ja valvotaan. Nuoria ehkäistään syrjäytymästä yhteiskunnasta.

Näin pyritään mahdollistamaan se että nuorista tulee tasapainosia aikuisia.
Perhekodissa arki on erilaisia arjen rutiineja, koulunkäyntiä sekä vapaa-ajan harrastuksia.
Perhekodissa asuvalla on tietenkin oikeus pitää yhteyttä perheeseensä ja omaisilla on usein mahdollisuus myös yöpyä perhekodilla.
Jotkut perhekodit tekevät matkojakin ulkomaille tai kotimaahan.
Henkilökuntaan kuuluu usein opettaja, joka auttaa nuoria koulunkäynnissä. Joissakin perhekodeissa nuorilla on myös mahdollisuus keskustella psykiatrin kanssa, ja mietitään tarvitseeko nuori kenties terapiaa.
Arjessa on yleensä tietty päiväjärjestys. Nuorille opetetaan säännöllistä vuorokausirytmiä.
Aamulla syödään yhteinen aamupala. Sitten nuoret lähtevät kouluun/tai käyvät ns. kotikoulua paikan päällä. Koulun jälkeen on yhteinen ruokailu, ja sitten tehdään läksyt (mahdollisesti kotiopettajan kanssa). Kun päivän ”pakolliset asiat” on hoidettu, nuoret saavat viettää aikaa mm. urheilun, käsityön, tai musiikin parissa. Usein arkeen kuuluu myös kotitöitä; tiskausta, ruuan laittoa, siivousta, pyykin pesut, eläintenhoitoa (tietenkin hoitajien ja kasvattajien tuella/valvonnassa). Yleensä viikonloppuisin on mahdollisuus mennä ”kotilomalle”.

-Millaiset asiat saattavat aiheuttaa ristiriitoja?

Esimerkiksi se, miten paljon vapauksia nuorelle annetaan.
Nuorilla voi olla eriäviä mielipiteitä siitä millaista arjen tulisi olla. Kaikilla on varmasti ollut ennen hyvinkin erilainen elämä ja arkirytmi. Joillakin ei ole ollut ennen minkäänlaista rytmiä elämässään.
Myös se, mitä harrastusmahdollisuuksia perhekodeilla on annettavana, ja minkälaista ruokaa tarjotaan, kuinka paljon tehdään ja osallistutaan erilaisiin arjen askareisiin, milloin tehdään läksyt ja milloin tullaan kotiin, voi aiheuttaa erimielisyyksiä.


Millaista lähihoitajan työ on perhekodissa?

Lähihoitajan työ perhekodissa on varmasti hyvin mielenkiintoista ja monipuolista. Lähihoitaja pääsee käyttämään koko osaamistaan hyväksi!
Tehtäviä voi olla esimerkiksi normaalit arjen askareet yhdessä nuorten kanssa; ruuan tekeminen, siivous, eläintenhoito, tiskaus, pyykkien pesu, ulkoilu, terveyden hoito (mm. jos sijoitettavalla nuorella on diabetes, päänsärkyä, vatsakipuja, jos sattuu jokin haaveri yms...) Tämä työ vaatii hyviä vuorovaikutustaitoja sekä ihmissuhdetaitoja.
Haastavaa voi olla sellaisen nuoren kohtaaminen, joka on kokenut kovia mahdollisesti entisessä perheessään, josta hänet on syystä tai toisesta huostaanotettu.
Tässä lähdeNuorilla voi olla takanaan väkivaltaa, päihdeongelmia, huumeiden kokeilua, kouluvaikeuksia, tai kiusaamista. Lähihoitajan tuleekin olla perhekodissa oikea moniosaaja. Hyviä kuuntelijan taitoja tarvitaan sekä taitoa kannustaa ja rohkaista nuorta.
Työ nuorten kanssa vaatii kyllä joustavuutta ja jämäkkyyttäkin sopivassa suhteessa. Aikuisen tulee myös olla johdonmukainen esimerkiksi rankaisun antamisessa ja sopivien rajojen asettamisessa.
Mutta kaikkein tärkein tehtävä lähihoitajalle perhekodissa on olla se tuttu ja turvallinen aikuinen, jolla nuori voi kertoa mieltä painavat asiat.
Palvitsevaa on varmasti se kun näkee, että on voittanut nuoren luottamuksen puolelleen ja se että on oikeasti onnistunut auttamaan nuorta, esim. pääsemään eroon huumeista tai saamaan hyvän koenumeron. On varmasti helpottavaa tietää että nyt nuori on hyvässä hoidossa ammattitaitoisten aikuisten valvonnassa, ja että hänellä on mahdollisuus kasvaa turvallisesti kohti aikuisuutta.
Monesti myös nuori osoittaa kiitollisuuttaan sanoilla, eleillä, tai vaikka ilmeillä.

Lastensuojelulaki
Lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.
  • Keskeiset periaatteet
    - Tarkoitus on edistää lapsen kehitystä ja hyvinvointia, sekä tuettava lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä.
    - Mahdollisten ongelmien ehkäisy ja ajoissa puuttuminen
    - Lapsen etu ensisijalla!
    -
    Tasapainoinen kehityksen ja hyvinvoinnin ja läheiset sekä jatkuvat ihmissuhteet (esim. että sijaisvanhemmat ei vaihdu kokoajan)
    -
    Ymmärrystä ja hellyyttä, sekä iän ja kehitystason mukainen valvonta ja hoito
    -
    Toivomuksia vastaavan koulutuksen (esim. jos vanhemmat haluaa että lapsesta tulee lääkäri, mutta lapsi haluaa isona tarjoilijaksi)
    - Turvallinen kasvuympäristö, sekä ruumiillinen/henkinen koskemattomuus (ei tukisteta)
    - Mahdollisuus itsenäistyä ja kasvaa, sekä vaikuttaa itseään koskevissa asioissa
    - K
    ielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen (esim. jos sijaislapsi on Iranista kotoisin)
    Tässä lähde

Toiminnan tulee olla hienovaraista ja huomioida lapsen etu. Ensisijaisesti tulee aina käyttää avohuollon tukitoimia (kuten perhetyö). Jos lapsi kuitenkin tarvitsee sijaishoitoa, se tulee järjestää viipymättä
  • Lapsen osallisuus
    - Lapsen mielipide tulisi selvittää ja ottaa se huomioon lapsen iän ja kehitystason vastaavalla tavalla. (Huom! Voidaan jättää selvittämättä jos se vaarantaisi lapsen terveyden/kehityksen.)
  • Laki koskee myös lapsen sijaishuoltoa (esim. perhehuolto, laitoshoito). Sijaishuolto on esim. kiireellisesti sijoitetun lapsen kasvattamista ja hoitoa kodin ulkopuolella. Sijaishoitopaikkaa valitessa kiinnitetään huomiota esim. huostaanoton perusteisiin, lapsen tarpeisiin, sisarus- ja muihin ihmissuhteisiin, ja hoidon jatkuvuuteen. Huomioon otetaan myös kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta.
    Sosiaalityöntekijä, lapsi, vanhemmat ja sijoituspaikan vastaava työntekijä tekevät yhteistyötä lapsen parhaaksi. Lapselle kerrotaan miksi hänet on otettu huostaan ja selitetään häntä koskevia asioita iän ja kehitystason mukaisella tavalla.
    Lapsella on oikeus tavata hänelle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä, kuten vanhempiaan, ja sisaruksiaan, vierailemalla ja pitämällä yhteyttä esim. netin/kännykän kautta.

Aistivammaisuus ja ohjaaminen


Näkövammaiset (Suomessa 80 000)

Pohdimme missä kaikessa näkövammaisilla voi olla vaikeuksia arjessa ja päivittäisissä toiminnoissa.
Vaikeuksia voi esiintyä esimerkiksi liikkumisessa sekä kotona että myös kodin ulkopuolella. Haastetta tuo liikenne ja hankala sää sekä kulkeminen vaikka kaupungissa. Myös suunnistaminen vaikka kauppaan voi olla erityisen vaikeaa. Näkövammaisen pitäisi voida tunnistaa missä on suojatie, missä on turvallista liikkua, missä on rakennusten ovet ja sisäänkäynnit. Kuulo- ja tuntoaistin avulla pitäisi olla tarvittavat tiedot saatavilla (mm. hissin painikkeet- mihin kerrokseen haluaa mennä).
Kaupungeissa voisi olla enemmän koho-opasteita, pistekirjoitusta, ja vaikka ääniopasteita.
Aloimme miettimään, että emme ole nähneet omalla paikkakunnallamme mitään edellämainituista, eikä aistivammaisia ole otettu juuri mitenkään huomioon. Tähän pitäisi kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. Suojatie pitäisi olla havaittavissa kaikkien aistien avulla (äänimerkki, suojatien varoitusalue, liikennemerkki).

Kuvan lähde: Täältä

Kotona haastavaa voi olla siivoaminen, huonekalujen järjestys, ruuan laittaminen, pyykin pesu (pyykin lajittelu, pesuaineen määrä, pesuohjelman valitseminen), tiskaaminen ja muut arjen askareet.
Myös asioiminen julkisissa paikoissa voi olla haastavaa (esim. Kelassa, ruokakaupassa, ravintolassa..) koska esteettömyyttä ei monesti ole otettu huomioon.
Hoitajan pitäisi aina muistaa, että näkövamma on jokaisella yksilöllinen ja ihmiset kokevat sen eri tavoin. Vaikka rakennus on rakennettu esteettömästi, ihminen ei välttämättä koe sitä esteettömäksi.


Näkövammaisen ohjaaminen

Jos ihmiseen on vaikea saada kontaktia voi fyysistä kosketusta käyttää apuna (esim. olan koskettaminen- hälventää pelkoja ja stressiä, ja silloin saa ihmisen huomion).
Myös ohjauksessa voi käyttää kosketusta, vaikka kun ohjataan menemään portaat alas.
Hoitajan tulisi kannustaa potilasta käyttämään rohkeasti muita aistejaan, mm. tekemään käsillään enemmän.
Heikkonäköisien ohjauksessa voi hyödyntää suurennettuja kuvia ja erilaisia kontrasteja.
Ohjauksessa tulisi aina muistaa kertoa mitä tapahtuu ja mitä nyt tehdään (nyt ollaan ruokasalissa, mennään pöydän ääreen istumaan, tässä on lautanen, ja tässä on lusikka. Ruoaksi on tänään maukasta kalakeittoa ). Ohjauksen tulee olla hyvin yksityiskohtaista ja selkeää, koska sen pohjalta näkövammainen luo kuvan ympäristöstään ja hän pystyy paremmin hahmottamaan tilanteen.
Ei saa kuitenkaan turhaan passata ja tehdä puolesta. Lähtökohta on kuntouttava työote, joten ihminen tekee itse sen minkä pystyy.
Asioiden havainnollistaminen on myös tärkeää, esineiden kautta, jotta ihminen saa konkreettisesti tutustua tilanteeseen.
Tarvittavan ajan antaminen on tärkeää. Ihminen toimii paljon hitaammin jos hänellä ei ole näkökykyä, koska 80% informaatiosta saadaan juuri näkökyvyn avulla.
Kuvan lähde tästä
Hoitajan tulee aina selvittää onko näkövamma ollut potilaalla syntymästään lähtien vai onko se tullut
jossain elämän varrella
(tapaturma/onnettomuus/sairaus). Ihmisen on vaikeaa sopeutua elämään sokeana, jos hän on jo oppinut elämään näkökykyisenä. Mutta toisaalta hänellä on jo mielikuva siitä miltä ihminen/eläin näyttää, värit, oma koti, työpaikka, ympäristö, puisto.. Tällöin hoitaja voi kuvailla ihmiselle ympäristöä potilaan halutessa (nyt aurinko paistaa täydeltä taivaalta, äsken meni ohi punainen porsche).
Kokeilimme koulussa ihan käytännössä näkövammaisena kulkemista ja myöskin näkövammaisen ohjaamista, eli toinen laittoi huivin silmille ja eikun menoksi! Näkövammaisena liikkuminen oli tosi pelottavaa, kun ei tiennyt missä oli ja minne oli menossa. Hissin nappuloiden painaminen oli vaikeaa ja portaissa kulkeminen aivan kauheaa. Huomasimme että se toinen ihminen siinä vierellä oli kullan arvoinen, joka varoitti kynnyksestä ja portaiden alkamisesta. Oli myös jännä huomata, että kun ei nähnyt mitään niin kuuloaisti terävöityi kummasti. Myös toisten oppilaiden juttelu kuului ihan eri tavalla ja ilmastoinnin hurinat yms. 
Tulevassa työssämme on hyvä huomioida se että kun ohjaa näkövammaista, se vaatii todella isoa luottamusta näkövammaiselta lähteä vieraan ihmisen kanssa esim. asioimaan kaupungille. Olisikin hyvä jos hoitaja loisi aina asiakkaisiin luottamuksellisen suhteen.
Näkövammaisen ohjaaminen oli yllättävän haastavaa. Piti huomioida ympäristössä sellaisia asioita jotka on itselle ihan arkipäivää, kuten juuri ne kynnykset ja ovien karmit tai maassa olevat johdot yms. Portaissa ohjatessa hoksasimme että on ohjaajalle sekä ohjattavallekin mielekästä jos portaissa on kaide, niin näkövammaisen kulkee reunassa, toinen käsi kaiteeseen turvaten ja toinen käsi ohjaajan kädessä.


 Apuvälineet

Hoitajan tulisi mahdollistaa näkövammaiselle kaikki tarpeelliset apuvälineet.
Niitä on esimerkiksi valkoinen keppi, jonka kanssa voi liikkua eri ympäristöissä turvallisesti.
Kuvan lähde: Täältä
On myös olemassa erilaisia suurennuslaseja sekä näkövammaisille tarkoitettuja vaakoja, verenpainemittareita, lääkeannostelijoita, suurentavia peilejä sekä puhelimia. Kelloja on puhuvia malleja sekä sellaisia missä on pistemerkinnät. Kirjoittaminenkin on mahdollista pistekirjoitusvälineillä. Muistiinpanoja voi äänittää sanelimeen. Lapsille on olemassa erilaisia    pelikortteja, leluja ja pelejä.
Näkövammaisen on mahdollista saada myös opaskoira, joka auttaa päivittäisissä toimissa.



KUULOVAMMAINEN

Kuunteluolosuhteilla on suuri vaikutus arkipäivän sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Esimerkiksi asiointitilanteissa huonot kuunteluolosuhteet saattavat aiheuttaa väärinkäsityksiä.
Kuuntelutiloihin voi liittyä seuraavia ongelmia:
Jos kuuntelutilanteessa on liikaa taustamelua, tai avarassa tilassa kaikuu,joka vaikeuttaa kuulemista,ongelma voi olla myös jos apuvälineitä ei ole tarpeeksi.
Tässä lähdeErityisen hankalaa kuulovammaisille ovat asiakaspalvelupisteet.

Kuulovammaisen ohjaaminen
  • Ilmeet ja eleet
  • viittomakieli/ tukiviittomat
  • kuulokoira
  • huulilta lukeminen
  • tekstistä lukeminen
Apuvälineet

Kuulon apuvälineet helpottavat kuulovammaisen elämää ja arkipäivän asiointia. Kuulovammainen pystyy apuvälineiden avulla asumaan kotona helpommin ja turvaliisuuden tunne lisääntyy. Myös yhteydenpito läheisiin ja ystäviin tulee mahdolliseksi.                      
Apuveälineet korvataan vaikeasti vammaisille henkilöille.  
Julkinen terveydenhuolto vastaa lääkinnällisestä kuntoutuksesta, joka sisältää apuvälinehuollon. Keskussairaalan kuulokeskuksessa arvioidaan apuvälineen tarve ja annetaan käyttöön seuraavia apuvälineitä:

Kuvan lähde tästä

  • Kuulokoje
  • FM-laite
  • Täristinherätyskello
  • Puhelinvahvistin
  • Kaula- tai tyynysilmukka
  • Infrapunalaite radion tai tv:n kuunteluun
  • Itkuhälytin
  • Kommunikaattori

  •                                                                                           

    Keskussairaalan apuvälinehuoltoon kuuluu myös apuvälineen käytön opetus ja laitehuolto. Joillakin paikkakunnilla myös terveyskeskus luovuttaa kuulovammaisen apuvälineitä.