torstai 2. tammikuuta 2014

Aistivammaisuus ja ohjaaminen


Näkövammaiset (Suomessa 80 000)

Pohdimme missä kaikessa näkövammaisilla voi olla vaikeuksia arjessa ja päivittäisissä toiminnoissa.
Vaikeuksia voi esiintyä esimerkiksi liikkumisessa sekä kotona että myös kodin ulkopuolella. Haastetta tuo liikenne ja hankala sää sekä kulkeminen vaikka kaupungissa. Myös suunnistaminen vaikka kauppaan voi olla erityisen vaikeaa. Näkövammaisen pitäisi voida tunnistaa missä on suojatie, missä on turvallista liikkua, missä on rakennusten ovet ja sisäänkäynnit. Kuulo- ja tuntoaistin avulla pitäisi olla tarvittavat tiedot saatavilla (mm. hissin painikkeet- mihin kerrokseen haluaa mennä).
Kaupungeissa voisi olla enemmän koho-opasteita, pistekirjoitusta, ja vaikka ääniopasteita.
Aloimme miettimään, että emme ole nähneet omalla paikkakunnallamme mitään edellämainituista, eikä aistivammaisia ole otettu juuri mitenkään huomioon. Tähän pitäisi kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. Suojatie pitäisi olla havaittavissa kaikkien aistien avulla (äänimerkki, suojatien varoitusalue, liikennemerkki).

Kuvan lähde: Täältä

Kotona haastavaa voi olla siivoaminen, huonekalujen järjestys, ruuan laittaminen, pyykin pesu (pyykin lajittelu, pesuaineen määrä, pesuohjelman valitseminen), tiskaaminen ja muut arjen askareet.
Myös asioiminen julkisissa paikoissa voi olla haastavaa (esim. Kelassa, ruokakaupassa, ravintolassa..) koska esteettömyyttä ei monesti ole otettu huomioon.
Hoitajan pitäisi aina muistaa, että näkövamma on jokaisella yksilöllinen ja ihmiset kokevat sen eri tavoin. Vaikka rakennus on rakennettu esteettömästi, ihminen ei välttämättä koe sitä esteettömäksi.


Näkövammaisen ohjaaminen

Jos ihmiseen on vaikea saada kontaktia voi fyysistä kosketusta käyttää apuna (esim. olan koskettaminen- hälventää pelkoja ja stressiä, ja silloin saa ihmisen huomion).
Myös ohjauksessa voi käyttää kosketusta, vaikka kun ohjataan menemään portaat alas.
Hoitajan tulisi kannustaa potilasta käyttämään rohkeasti muita aistejaan, mm. tekemään käsillään enemmän.
Heikkonäköisien ohjauksessa voi hyödyntää suurennettuja kuvia ja erilaisia kontrasteja.
Ohjauksessa tulisi aina muistaa kertoa mitä tapahtuu ja mitä nyt tehdään (nyt ollaan ruokasalissa, mennään pöydän ääreen istumaan, tässä on lautanen, ja tässä on lusikka. Ruoaksi on tänään maukasta kalakeittoa ). Ohjauksen tulee olla hyvin yksityiskohtaista ja selkeää, koska sen pohjalta näkövammainen luo kuvan ympäristöstään ja hän pystyy paremmin hahmottamaan tilanteen.
Ei saa kuitenkaan turhaan passata ja tehdä puolesta. Lähtökohta on kuntouttava työote, joten ihminen tekee itse sen minkä pystyy.
Asioiden havainnollistaminen on myös tärkeää, esineiden kautta, jotta ihminen saa konkreettisesti tutustua tilanteeseen.
Tarvittavan ajan antaminen on tärkeää. Ihminen toimii paljon hitaammin jos hänellä ei ole näkökykyä, koska 80% informaatiosta saadaan juuri näkökyvyn avulla.
Kuvan lähde tästä
Hoitajan tulee aina selvittää onko näkövamma ollut potilaalla syntymästään lähtien vai onko se tullut
jossain elämän varrella
(tapaturma/onnettomuus/sairaus). Ihmisen on vaikeaa sopeutua elämään sokeana, jos hän on jo oppinut elämään näkökykyisenä. Mutta toisaalta hänellä on jo mielikuva siitä miltä ihminen/eläin näyttää, värit, oma koti, työpaikka, ympäristö, puisto.. Tällöin hoitaja voi kuvailla ihmiselle ympäristöä potilaan halutessa (nyt aurinko paistaa täydeltä taivaalta, äsken meni ohi punainen porsche).
Kokeilimme koulussa ihan käytännössä näkövammaisena kulkemista ja myöskin näkövammaisen ohjaamista, eli toinen laittoi huivin silmille ja eikun menoksi! Näkövammaisena liikkuminen oli tosi pelottavaa, kun ei tiennyt missä oli ja minne oli menossa. Hissin nappuloiden painaminen oli vaikeaa ja portaissa kulkeminen aivan kauheaa. Huomasimme että se toinen ihminen siinä vierellä oli kullan arvoinen, joka varoitti kynnyksestä ja portaiden alkamisesta. Oli myös jännä huomata, että kun ei nähnyt mitään niin kuuloaisti terävöityi kummasti. Myös toisten oppilaiden juttelu kuului ihan eri tavalla ja ilmastoinnin hurinat yms. 
Tulevassa työssämme on hyvä huomioida se että kun ohjaa näkövammaista, se vaatii todella isoa luottamusta näkövammaiselta lähteä vieraan ihmisen kanssa esim. asioimaan kaupungille. Olisikin hyvä jos hoitaja loisi aina asiakkaisiin luottamuksellisen suhteen.
Näkövammaisen ohjaaminen oli yllättävän haastavaa. Piti huomioida ympäristössä sellaisia asioita jotka on itselle ihan arkipäivää, kuten juuri ne kynnykset ja ovien karmit tai maassa olevat johdot yms. Portaissa ohjatessa hoksasimme että on ohjaajalle sekä ohjattavallekin mielekästä jos portaissa on kaide, niin näkövammaisen kulkee reunassa, toinen käsi kaiteeseen turvaten ja toinen käsi ohjaajan kädessä.


 Apuvälineet

Hoitajan tulisi mahdollistaa näkövammaiselle kaikki tarpeelliset apuvälineet.
Niitä on esimerkiksi valkoinen keppi, jonka kanssa voi liikkua eri ympäristöissä turvallisesti.
Kuvan lähde: Täältä
On myös olemassa erilaisia suurennuslaseja sekä näkövammaisille tarkoitettuja vaakoja, verenpainemittareita, lääkeannostelijoita, suurentavia peilejä sekä puhelimia. Kelloja on puhuvia malleja sekä sellaisia missä on pistemerkinnät. Kirjoittaminenkin on mahdollista pistekirjoitusvälineillä. Muistiinpanoja voi äänittää sanelimeen. Lapsille on olemassa erilaisia    pelikortteja, leluja ja pelejä.
Näkövammaisen on mahdollista saada myös opaskoira, joka auttaa päivittäisissä toimissa.



KUULOVAMMAINEN

Kuunteluolosuhteilla on suuri vaikutus arkipäivän sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Esimerkiksi asiointitilanteissa huonot kuunteluolosuhteet saattavat aiheuttaa väärinkäsityksiä.
Kuuntelutiloihin voi liittyä seuraavia ongelmia:
Jos kuuntelutilanteessa on liikaa taustamelua, tai avarassa tilassa kaikuu,joka vaikeuttaa kuulemista,ongelma voi olla myös jos apuvälineitä ei ole tarpeeksi.
Tässä lähdeErityisen hankalaa kuulovammaisille ovat asiakaspalvelupisteet.

Kuulovammaisen ohjaaminen
  • Ilmeet ja eleet
  • viittomakieli/ tukiviittomat
  • kuulokoira
  • huulilta lukeminen
  • tekstistä lukeminen
Apuvälineet

Kuulon apuvälineet helpottavat kuulovammaisen elämää ja arkipäivän asiointia. Kuulovammainen pystyy apuvälineiden avulla asumaan kotona helpommin ja turvaliisuuden tunne lisääntyy. Myös yhteydenpito läheisiin ja ystäviin tulee mahdolliseksi.                      
Apuveälineet korvataan vaikeasti vammaisille henkilöille.  
Julkinen terveydenhuolto vastaa lääkinnällisestä kuntoutuksesta, joka sisältää apuvälinehuollon. Keskussairaalan kuulokeskuksessa arvioidaan apuvälineen tarve ja annetaan käyttöön seuraavia apuvälineitä:

Kuvan lähde tästä

  • Kuulokoje
  • FM-laite
  • Täristinherätyskello
  • Puhelinvahvistin
  • Kaula- tai tyynysilmukka
  • Infrapunalaite radion tai tv:n kuunteluun
  • Itkuhälytin
  • Kommunikaattori

  •                                                                                           

    Keskussairaalan apuvälinehuoltoon kuuluu myös apuvälineen käytön opetus ja laitehuolto. Joillakin paikkakunnilla myös terveyskeskus luovuttaa kuulovammaisen apuvälineitä.

     

    Ei kommentteja:

    Lähetä kommentti